SEIKKAILU BRITTILÄISESSÄ KOLUMBIASSA

Paddling towards Mussel and Kynoch Inlets and the fjords on the mainland puts you in the Fjordland Recreation Area. This area is known for its very steep cliffs that soar hundreds of feet above the ocean. Mountain goats grace the cliffs, while grizzly bears roam the rivers pouring into the inlets. A handful of kayakers paddle this route each year, a difficult trip due to the very few camping spots. BC Parks prohibits camping on estuaries within the recreation area because of the danger of bear encounters. This leaves only two small beaches where you can camp, but for paddlers up to challenge, the scenery is the reward.

-McGee, Peter (1998). Kayak Routes of the Pacific Northwest Coast-

Luonto

Kirkkaassa vedessä näkyvät meritähdet, merisiilet ja pienet kalaparvet. Tuhansien vuosien aikana metsät ovat kasvaneet ja kuolleet ja kasvaneet taas. Kalliot ovat antaneet pikku hiljaa periksi lukuisille jääkausille ja saaneet näin pehmeät muotonsa. Maisemaltaan vuonoalue muistuttaa Norjaa. Lumihuippuiset rannikkovuoret nousevat jyrkkinä yli 2000 metrin korkeuteen. Ilma on kostea ja leuto, lauhkean rannikkosademetsävyöhykkeen alueella. Vuotuiset sademäärät ovat 130 -380 senttimetriä.

Olimme kuulleet varoituksen sanoja siitä, että reittimme varrella yöpymispaikat olisivat kortilla. Luotimme siihen, että yhdelle teltalle löytyy aina paikka. Löytyihän se joka ilta. Leiriytyminen kannatti ajoittaa veden ollessa korkeimmillaan. Näin vältyttiin kajakkien kantamiselta. Kun lähdön hetki koitti, vesi oli kuitenkin yleensä paennut kymmenien metrien päähän. Rannat olivat täynnä valtavan kokoisia ajopuita, joita talven myrskyt ja tuulet olivat heitelleet. Teltta oli pystytettävä ajopuiden taakse - useimmiten vastassa oli varsinainen viidakko. Kajakit oli sidottava yöksi kiinni. Pelkkä ajatuskin kajakin menettämisestä kauhistutti, sillä ensimmäisen viikon aikana havaitut muut matkaajat olivat laskettavissa yhden käden sormin.

Karhut -osa ekosysteemiä

Noin vajaa kolme kertaa Suomen kokoisen Brittiläisen Kolumbian alueella on n. 150 000 mustakarhua ja ärhäkkäämpiä harmaakarhujakin n. 15 000. Ei ihme, että kaikkialla retkeilijöitä neuvotaan, miten näillä karhujen kansoittamilla alueilla tulee käyttäytyä. Ennakkoon kannattaa selvittää, mikä on retkikohteen karhutilanne. Karhujen liikkeitä seurataan ja kansallispuistojen henkilökunnalta saa päivitettyä tietoa alueiden tilanteista. Joskus topografikarttojen ja oppaiden perusteella suunnitellusta retkestä saattaa tulla hukka reissu, kun perillä huomataankin, että alue on suljettu retkeilijöiltä, koska joukko harmaakarhuja on kerääntynyt viettämään mustikkaviikkoja samoille mättäille. Meille kerrottiin, että melontareittimme varrella on sekä harmaa- että mustakarhuja. Harmaakarhut pysyttelevät kuitenkin pääasiassa mantereen puolella.

Ampuma-aseen mukana kuljettamista ei kukaan meille suositellut. Harmaakarhun hyökkäys on todennäköinen, jos se yllätetään alle 50 metrin säteellä. Yllättäjälle jää aikaa toimia neljästä viiteen sekuntia. Osuma-alue on neliömetrin kolmanneksen suuruinen ja aseen on oltava erittäin järeä, mieluiten "norsukivääri". Olalla heiluva ase saattaa luoda retkeilijälle epätodellisen turvallisuudentunteen, jolloin hän saattaa huomaamattaan ottaa riskejä, joita hän ei aseistamattomana ottaisi. Toisin sanoen aseet kuuluvat ammattilaisille. Siispä meidän oli tyydyttävä karhukelloihin, peltipurkkeihin ja pippurisuihkeeseen. Pippurisuihkeen ostimme vancouverilaisesta retkeilykaupasta. Kyseessä on tulinen pippuri (oleoresin capsicum), joka on pakattu paineistettuun purkkiin. Ideaalisissa olosuhteissa - ei tuulta eikä sadetta - sen "kantosäde" on kuitenkin vain 5-9 metriä. Tarkoitus on sokaista karhu ja saada sen hengitys salpautumaan hetkeksi, jotta voit ottaa jalat allesi ja poistua pakalta. Pippurisuihkeen tehokkuudesta on erilaisia mielipiteitä. Kuitenkin kourallinen ihmisiä pelastuu vuosittain karhun hyökkäykseltä juuri tämän "aseen" ansiosta

Ennen leirin pystyttämistä kannattaa katsoa hiukan ympärilleen - näkyykö karhun jälkiä. Usein samankaltaiset paikat - purojen ja järvien rannat, niittyjen reunamat - miellyttävät sekä karhuja että retkeilijöitä. Tärkeämpää kuin aseet on kuitenkin retkeilijän asenne; on hyväksyttävä ne riskit, joita karhujen alueilla liikkumisessa on ja myös otettava vastuu niistä seurauksista, joita kunkin oma toiminta aiheuttaa. Muutamia perusperiaatteita kannatta pitää mielessä. Kaikki ruoka tulee säilyttää ilmatiiviissä säiliöissä tai säkissä. Leiripaikalla ei kannata kokata, vaan on hyvä ruokailla jo hyvissä ajoin ennen leiriytymistä. Telttaan ei tietenkään pidä viedä mitään ruoka eikä edes vaatteita, joihin on ruuanlaiton yhteydessä tarttunut ruuanhajuja. Vuorovesialueella kannattaa laittaa ruuat, perata kalansaalis ja pestä astiat vuorovesirajan alapuolella, sillä vesi peittää jäljet tehokkaasti. Yönajaksi kaikki ruuat, ruokailutarvikkeet ja keittovälineet kannattaa viedä noin 100 metrin päähän leiristä ja ripustaa puun oksalle siten, että tavarat ovat vähintään kolmen metrin korkeudella maasta ja puolentoista metrin päässä puun rungosta.

Namu

Namu oli koostunut kolmesta osasta; valkoisten, japanilaisten ja intiaanien alueesta. Kylässä oli aikanaan toiminut kauppa, koulu, hotelli, ravintola, posti, parturi. Koulu lopetettiin 70-luvun puolivälissä. 80-luvulla kalastajat saattoivat vielä pysähtyä viikonlopun viettoon ja koulun voimistelusalissa näytettiin jopa elokuvia lauantai-illan ratoksi. Vuodesta 1993 lukien kylän kauniit talot ovat saaneet raunioitua ja puutarhat villiintyä ja peittyä vadelmapensaisiin. Yritykset Namun ottamisesta virkistyskäyttöön eivät ainakaan vielä ole onnistuneet.

Hakai Beach Resort

Kun olimme viettäneet jo lähes kolme viikkoa erämaassa tapaamatta muita kuin satunnaisesti intiaaneja ja kalastajia saavuimme Pruth Bayhin, Calvert Islandille. ällistyttävää kyllä, mutta keskeltä ei mitään löytyi kalastajien viiden tähden paratiisi, täyden palvelun hotelli, Hakai Beach Resort. Alueelle pääsee ainoastaan vesitasolla, veneellä tai tietenkin - kajakilla. Tänne ihmisiä houkutellaan koskemattomalla erämaalla ja villillä luonnolla, useiden kilometrien mittaisilla valkoisilla hiekkarannoilla, mutta ennen kaikkea kalastuksella. Hakai Beach Resortissa asut korkeatasoisessa suitessa, jonka parvekkeelta voit katsella auringon laskua Pruth Bayhin. Iltaisin nautit gourmee-kokin valmistamia herkkuja ja voit pulahtaa pihalla olevaan porealtaaseen. Päivällä oppaat kuljettavat niin aloittelijat kuin ammattilaisetkin takuuvarmoille kalastuspaikoille. Saaliin voit viedä kotiisi toivomallasi tavalla valmiiksi käsiteltynä. Kesäkuusta syyskuun alkuun kalastetaan monster Tyee (Chinook yli 30 lbs). Elo- syyskuu on mahtavan Coho-kalastuksen parasta aikaa. Nämä ahmatit painavat elokuuhun mennessä 5-15 lbs ja syyskuussa jo 15-25 lbs. Alueen perussaalista ovat ruijanpallas, turska ja riutta-ahven.

Goose Island

Saari oli syntynyt valaan ja kotkan voimienmittelön tuloksena. Kumpikin oli kehuskellut mahtavilla voimillaan, kunnes kotka oli napannut valaan kynsiinsä ja kieputtanut sitä muutaman kerran päänsä ympärillä ja lopulta viskannut menemään. Valas lätsähti mereen suu auki ja muuttui saareksi. Sen vatsa repeytyi ja vatsan sisälmyksistä tuli kaikki pienet saaret Goose Islandin ympärillä. Iltanuotiolla saimme nähdä sekä Heiltsukien ja Bella Coola -intiaanien sotatanssit ja kuulimme useita perinteisiä lauluja intiaanien omalla kielellä laulettuna. Puolen yön aikaan kömpiessämme makuupusseihimme meno nuotiolla jatkui ja nukahdimme intiaanirummun tasaiseen sykkeeseen tarinoiden muuttuessa pikkuhiljaa unikuviksi…

Teksti: Riikka Jaakkola
Kuvat: Mikko Suominen