VIIKINKIEN IDÄNTIE

Kun Helsinkiä ei vielä ollut.
Kun Turku oli vähäpätöinen kauppapaikka.
Kun Suomi oli tuntematon kaistale pohjoista rannikkoa.
Tuolloin – rauta-aikana – kulki kansainvälinen väylä,
ensimmäinen Eurooppatiemme,
halki Suomen eteläisen saariston.

Silloin purjehtivat viikingit itään ja länteen saariston ja rannikon ulkoreunaa myöten. He pysähtyivät levähtämään reitin varrella oleviin saariin ja asuttivat Ahvenanmaan. Perimätieto tuntee lukuisia viikinkitarinoita, ja monet reitin varrella olevat saaret ovat saaneet nimensä viikinkien tai heidän jumaliensa mukaan.

VIIKINGIT
Viikingeillä oli ratkaiseva osuus monissa ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Atlanttia sattuneissa dramaattisissa ja keskeisissä tapahtumissa - ajanjaksona, joka alkaa hiukan ennen vuotta 800 ja jatkuu kauas 1000-luvulle. Monin paikoin viikingit jättivät itsestään pysyviä jälkiä, jotka kuuluvat nykypäivään. Niitä ovat esimerkiksi Irlannin suurten kaupunkien perustaminen, englannin kielen lainasanat, Normandian paikannimet ja Islannin asutus. Viikinkien itään ja etelään tekemät seikkailuretket poikkeavat olennaisesti talonpoikien muutosta Pohjois-Atlantin alueelle. Itään ja etelään mentäessä lähestyttiin silloin tunnetun maailman kulttuurin ja talouden keskuksia: Bysantin valtakuntaa ja islamilaisten kalifaattia.

Viikingit elivät merestä

Meri oli viikingille ja hänen perheelleen koko elämä. Se antoi elannon ja toimi yhdyssiteenä ihmisiin ja maailmaan. Meri merkitsi seikkailua ja ryöstöretkiä sekä tiedon-, taidon- ja tavaranvaihtoa. Meri toi uudet aatteet ja kristinuskon, jonka levittäytyminen Pohjolaan merkitsi myös viikinkiajan päättymistä 1000-luvulla.

Funktionaalista melontamatkailua;
Kaksi viikkoa viikinkien idäntiellä

Päätimme seurata vanhaa viikinkien kauppareittiä aina Tukholmasta Maarianhaminaan, saariston ulkoreunaa myötäillen Helsinkiin ja sieltä vielä vanhaan viikinkisatamaan Porvooseen saakka. Aikaa meillä oli elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa ja mottona "maraton per päivä".

Kiehtova, historiallinen reitti ei ollut matkamme ainoa kannustin. Viime vuosien aikana olemme saaneet omin silmin nähdä, miten Itämeri on alkanut muuttua. Pikku hiljaa olemme joutuneet melontaretkillämme tinkimään asioista, jotka aikaisemmin olivat itsestäänselvyyksiä kuten meriveden käyttämisestä ruuanlaitossa ja jopa uimisesta. Halusimme "kantaa omat kaislamme kekoon", joten päätimme omistaa retkemme itämeren suojelulle.

Ensimmäinen etappimme oli Maarianhamina. Kanotklubben Neptunin Ursula Koponen oli värvännyt mukaansa ei pelkästään melojia, vaan myös Ålans Natur och Miljön sekä Agenda 2000. Yhteisen illanviettomme aiheena oli "Skiter Du i östersjön", på finska "itämeri ja paskat". Varsinaista asiantuntemusta edusti Johanna Mattila Husön Biologiselta tutkimusasemalta. Johanna vastaili melojien esittämiin kysymyksiin ja antoi oheista siitä, miten me itse kukin voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa Itämeren tilaan.

Samaan aikaan kun melojatriomme aloitti retkensä Tukholmasta, itäisellä Suomenlahdella starttasi liikkeelle tutkimusalus Muikku, jonka tehtävänä oli kartoittaa Itämeren tilaa. Helsingissä olimme mukana Muikulla järjestetyssä tiedotustilaisuudessa, jossa saimme mahdollisuuden tuoda esille Itämeren virkistyskäyttöä ja melojien huolta Itämeren tilasta.

Varsinainen ilonaihe olivat kaikki ne melojat, jotka lauantaina lähtivät kanssamme jatkamaan matkaa Helsingin soutustadionilta! Suurella joukolla etenimme Café Ursulan rantaan, jossa meitä odotti WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen. Saimme tainnuttavan tietoiskun niin WWF:n toiminnasta kuin Itämeren nykytilasta. Jotain mietittävää kotimatkalle…

Me päätimme melontareissumme tällä kertaa idylliseen Porvooseen, mutta viikinkien kauppareittihän ulottuivat aina Mustalle merelle saakka…

Melojat: Mikko Suominen, Heikki Piuhola, Riikka Jaakkola
Reitti: Tukholma-Maarianhamina-Hanko-Helsinki-Porvoo
Ajankohta: 31.7.-15.8.1999