KUIVAPUVUT

Suomen hyiset vedet asettavat melojien vaatteet tiukkaan testiin. Asun on oltava vedenpitävä, lämmin jopa alle nollan lämpötilassa ja toimiva vielä helteelläkin. Liukkailla ryteikköisillä rannoilla tarvitaan hyvää kulutuksenkestävyyttä ja tämä kaikki retkimelojan mukavuudesta tinkimättä. Otimme selvää, miten eri valmistajien kuivapuvut soveltuvat retkimelontakäyttöön.

Hengittämättömät kuivapuvut, melontapuserot ja märkäpuvut saivat haastajan 1970-luvulla Gore-Texistä valmistetuista, hengittävistä kuivapuvuista. Suomessa pukuja tekivät tunnetuiksi kaksi kotimaista valmistajaa, Liukko ja Ursuk.

Kuivapuvuista käytetään monia eri nimiä: pelastuspuku, pelastautumispukua turvapuku, kuivapuku, hengittävä kuivapuku, kevyt kuivapuku. Merenkulkuhallituksen testeissä puhutaan pelastuspuvuista. Kotimaiset valmistajat painottavat, että heidän tuotteensa ovat “pelastuspukuja” tai ”turvapukuja”. Melontaliikkeissä käytetään termiä kuivapuku.

Selityksenä sekavalle nimikkeistölle on se, että pelastuspuvut ovat käyneet läpi tiukat tyyppihyväksynnät. Näitä pukuja käyttävät mm. kauppalaivojen miehistöt ja porauslauttojen henkilökunta. Jotta pelastuspuvuille saadaan suomalaisen viranomaisen eli merenkulkuhallituksen hyväksyntä (ja näin markkinat auki pääostajiin eli kunnallisiin ja valtiollisiin laitoksiin), täytyy puvun läpäistä puolisen vuotta kestävät testit. Kansainvälisten merenkulkujärjestöjen antamat suositukset määrittelevät mm. puvun oranssin värin, heijastimien paikat ja pukujen vähimmäiskellutusarvot.

Melontakäyttö asettaa useita vaatimuksia
Retkimelonta-asun tärkeimmät ominaisuudet ovat vesitiiviys, lämmönpitävyys ja hengittävyys. Jos yksikin näistä ominaisuuksista puuttuu, melontaretkestä tulee viileissä oloissa ehkä liiankin karaiseva kokemus.

Melojan pitää pysyä kuivana
Puvun kankaan on pidettävä vettä. Hihansuut ja kaulus ovat yleensä kumia, neopreenia tai vastaavaa joustavaa ja vedenpitävää materiaalilla. Myös vetoketjun on oltava vesitiivis. Vetoketjun vaihtoehtona on vyötärölle rullattava “kumilukko”.

Hengittävyys on myös yksilöllistä
Ursuitin ja Liukon puvut ovat pelastuspukuihin tarkoitettua TASOX Gore-Tex kangasta. Muissa puvuissa on käytetty muiden valmistajien hengittäviä materiaaleja. Hengittävät materiaalit koostuvat yleisimmin päällyskankaasta, aluskankaasta ja niiden väliin laminoidusta kelmusta, joka on niin pienireikästä, ettei esimerkiksi ulkoa tuleva vesimolekyyli mahdu siitä lävitse. Toisaalta sisäpuolelta tuleva vesihöyry läpäisee kelmun ja näin kangas hengittää. Toiset materiaalit toimivat paremmin, toiset ehkä huonommin. Lisäksi me ihmiset olemme yksilöitä – toiselle puvun hengittävyys on riittävä, toisille ei.

Käyttökokemuksia on mm. Rukan hengittävästä RVP-kuivapuvusta (valmistus lopetettu). Puku valmistettiin Nylon-päällyskankaasta ja siihen laminoidusta hengittävästä kelmusta. Kelmu ei kestänyt edes vuoden käyttöä.

Lämpöä kerrospukeutumisella
Puvut itsessään eivät ole lämpimiä, vaan jokaisen on itse säädettävä lämpötilaansa valitsemalla oikea pukeutuminen ja sopiva melontatahti.

Melonta-asuun pätevät samat säännöt kuin yleensäkin kerrospukeutumiseen: alimmaiseksi lämmin, kosteutta siirtävä kerrasto, kylmällä ilmalla (< 10 oC) fleece-asu tai toinen lämpökerrasto. Kosteana kylmät puuvilla-alusvaatteet kannattaa jättää rannalle.

Hihansuut tiiviiksi
Hihamansetit estävät veden pääsyn hihan sisään. Yleisimpiä materiaaleja ovat neopreenikumi ja latex-kumi.

Ursukin käyttämä neopreenikumi on lämmin materiaali, joten erillisiä ranteenlämmittimiä ei tarvita. Joustavan neopreenimansetin aukkoa ei tarvitse suurentaa. Neopreeni ei ole myöskään kovin valonarka eikä näin ollen haperru, kuten latex-kumi. Mansetin on oltava kiiltäväpintainen. Taittamalla mansetin reunan sisäänpäin siitä saa vedenpitävän.

Liukon käyttämä latex-kumi on joustavaa ja tiivistä, muistuttaen materiaalina polkupyörän sisäkumia. Se on kylmä materiaali, joten sen kanssa on käytettävä esimerkiksi neopreenisia rannelämmittimiä tai neopreenihanskoja. Tällöin mansetti on lisäksi suojassa valolta, jolloin sen käyttöikä pitenee. Latex-kumiosat on muistettava talkita usein, mieluiten joka käyttökerran jälkeen. Liian kireän mansetin aukon voi leikata itselleen sopivaksi. Muista kuitenkin, että mansetin on kiristettävä vähän rannetta, jotta se olisi vesitiivis. Tämä saattaa hidastaa käsien verenkiertoa.

Kauluksen lisäksi tarvitaan myös huppu
Kauluksessa valmistajat ovat käyttäneet kahta ratkaisua, joko huppua tai mansettia.
Kaulamansetit on valmistettu periaatteessa samalla tavalla kuin rannemansetit. Pää suojataan kylmillä ilmoilla erillisellä neopreenihupulla.

Liukko käyttää vedenpitävää huppua, joka on valmistettu joustavasta Gore-Tex-kankaasta. Huppu ei ole täysin vedenpitävä, jolloin kylmissä ja kovissa olosuhteissa neopreenihuppu on ehdoton lisä hupun päälle. Lisäksi venyvä Gore-Tex kangas alkaa päästää vettä lävitse parin-kolmen vuoden käytön jälkeen. Lämpimällä säällä hupun saa riisuttua helposti kaulalle, mutta sen jälkeen puvun vedenpitävyys ei ole enää sataprosenttinen.

Kuivat jalat, kaiken A&O
Jalkojen on oltava kuivat, jotta ne pysyvät lämpiminä ja toimintakuntoisina pitkän melontapäivän. Tarjolla on kolme vaihtoehtoa: kiinteät kumisaappaat, kiinteät sukat tai mansetit. Kiinteät kumisaappaat ovat yksinkertaisimmat melontakäytössä, kunhan ne vain mahtuvat kajakkiin. Tässä testissä todettiin, että saappaiden metallikärjet aiheuttivat kansikompassille toimintahäiriöitä!

Kiinteät sukat valmistetaan latex-kumista tai itse puvun materiaalista. Sukkien kanssa on käytettävä erillisiä jalkineita kuten lyhytvartisia kumisaappaita ja mielellään vielä saappaassa neopreenisukkaa. Saappaisiin eksyy yllättävän helposti pieniä kivenmuruja, jotka tekevät helposti reiän sukkaan. Kiinteiden sukkien sisälle voi hankkia irralliset huopavuorit.

Mansetit ovat vaihtoehdoista työläimmät päälle puettavat. Lisäksi ne kiristävät aina vähän nilkkoja, jolloin jalkojen verenkierto hidastuu. Jalat pysyvät kuivina esimerkiksi hengittävissä SealSkin- sukissa, jotka vastaavat Gore-Tex-sukkia. SealSkin -sukkien alla sekä päällä (rikkoutumisen estämiseksi) on syytä käyttää muita sukkia. Toinen vaihtoehto on neopreenisukka, jonka on oltava riittävän paksu (esim. 6 mm), ollakseen riittävän lämmin. Tällöin jalat kuitenkin muhivat kosteassa sukassa. Pukuja, joissa ei ole kiinteitä saappaita voidaan käyttää muissakin harrastuksissa kuten retkiluistelussa ja pintasukelluksessa.

Kätevästi päälle ja pois
Kuivapuvut on yleisimmin varustettu vetoketjulla. Poikkeuksena on Liukon kumilukolla varustettu kaksiosainen puku. Kummatkin ratkaisut ovat vesi- ja kaasutiiviitä, eivätkä ne vaikeuta melomista.
Vetoketjun sijainnilla on merkitystä. Miehen puvussa riittävän alas ulottuva ja alhaalta aukeava vetoketju tai erillinen vetoketju strategisella paikalla mahdollistaa pissimisen kajakissa. Naismelojille valmistajilla ei valitettavasti tunnu olevan yhtä kekseliäitä ratkaisuja.

Siltikään aallokkoisella merellä aukkopeitteen ja vetoketjun aukaisut eivät ole niitä viisaimpia tekoja. Melontatilanteet onkin ennakoitava mahdollisimman huolella. Kovalla kelillä on vältettävä liikaa juomista ja aineenvaihduntaa kiihdyttävien aineiden kuten teen ja kahvin nauttimista. Lämpimällä ja tyynellä kelillä ”tuulettaminen” vetoketjua avaamalla saattaa joskus houkutella. Jos sitten joudut ennalta-arvaamattomasta syystä veden varaan vetoketju auki, puku saattaa hörppäistä useamman litran vettä. Puvun sisään jäänyt vesi voi hankaloittaa tai jopa estää kajakkiin nousun. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää sivaltaa aina käden ulottuvilla olevalla puukolla reijät lahkeiden alaosaan.

Käyttömukavuutta erilaisilla yksityiskohdilla
Melojan on syytä ajatella pukeutumista toiselta näkökannalta kuin metsässä tarpovan erämiehen. Muut vesilläliikkujat aiheuttavat suurimman onnettomuusriskin varsinkin melottaessa vilkkaasti liikennöidyillä vesireiteillä. Melojan kajakkeineen on herätettävä huomiota. Puvun on oltava kirkasvärinen. Heijastinteipit ovat hyvä lisä puvussa.

Henkselit ja taskut tarpeen
Erilaiset taskut ja henkselit ovat yksityiskohdista yleisimpiä. Henkselit pitävät asun ryhdikkäästi päällä. Taskuissa kulkevat kaikki ne pienet tavarat, joita esimerkiksi melonnan aikana saatetaan tarvita. Eri valmistajat ovat varustaneet pukunsa hiha-, rinta- tai reisitaskuilla. Täysin taskuttomiakin pukuja löytyy.

Puvun hoitamisella lisää käyttövuosia
Kuivapuku ei ole ikuinen. Käytännössä useimmat vauriot voidaan välttää perehtymällä hyvin pukujen käyttöohjeisiin ja huoltamalla puvut huolella. Gore-Tex materiaali kestää käytössä keskimäärin 3-5 vuotta käytön ja huolenpidon mukaan. Esimerkiksi laivastolla on ollut aktiivikäytössä 13 vuotta Ursuitin pelastuspukuja, joista osa on yhä täysin käyttökunnossa. Vastaavasti saman valmistajan puku on saatu korjauskelvottomaan kuntoon vuodessa.

Latex-kumiset osat on vaihdettava 2-3 vuoden välein. Vetoketju kestää oikein käytettynä noin 5000 avaamista ja sulkemista. Myös Gore-Tex huput kuluvat helposti. Leiriasuna kuivapukua ei kannata käyttää. Maissa oleskelua varten on varattava oma vaateparsi. Kaikkea ylimääräistä kulutusta kannattaa välttää. Lisäksi pieni kasvituntemus auttaa – lähituttavuudesta ruusupuskan kanssa kuivapuku päällä saattaa kehkeytyä ikimuistettava akrobaattinäytelmä. Viileällä ilmalla pukua kannattaa pitää päällä kajakista nousun jälkeen noin puoli tuntia, jolloin puvun kostunut alaosa ehtii kuivahtaa. Jos puvussa on latex-kumisia osia, ne kannattaa taittaa puvun alle varjoon ja talkita. Kuumaa auringonpaahdetta, liuottavia kemikaaleja, ja öljyjä on syytä välttää. Lisäksi kannattaa varoa, etteivät kiinteät sukat pääse kosketuksiin hiekan, pikkukivien yms. kanssa.

Puku on pidettävä puhtaana ja huuhdottava aina käytön jälkeen mieluiten kädenlämpöisellä makealla vedellä. Kalvon toimintaan ei suola eikä auringonpaiste vaikuta, mutta sen sijaan päälimateriaaliin ne voivat vaikuttaa. Esimerkiksi nailonin väri voi haalistua ja lujuus heiketä. Vesi- ja kaasutiivistä vetoketjua on aina silloin tällöin voideltava esimerkiksi mehiläisvahalla tai steariinilla. Puvun vaurioiduttua käytä puvun mukana tullutta paikkasarjaa. Jos paikkausvälineet eivät kuuluneet pakettiin, pitänee turvautua kotikonsteihin. Pienen reiän paikkaamiseen riittää luultavimmin palanen ilmastointiteippiä. Isohkon repeämän paikkaamiseen voit käyttää esimerkiksi karhulankaa ja elastista liimaa ( Liquidsolia). Toisin sanoen ompele reikä kiinni ja liimaa sen jälkeen sauma tiiviiksi. Vältä tekemästä turhan isoja operaatioita, sillä puvunvalmistajat osaavat sen kuitenkin paremmin.

Teksti: Mikko Suominen