Matkamme etenee Mackentzien jälkiä periaatteella, "katsotaanpa, mitä tuon seuraavan kulman takana mahtaa olla". Usein ensisilmäys ei paljasta vielä mitään. Sitten näköpiiriin ilmestyy pieni poukama, vesiputous tai vain suojainen paikka, jossa jokaisen kiven ja puun kuva heijastuu tyyneltä veden pinnalta. Kirkkaassa vedessä näkyvät meritähdet, merisiilet ja pienet kalaparvet. Herää ajatus; onkohan kukaan koskaan ennen ollut täällä. Tuhansien vuosien aikana metsät ovat kasvaneet ja kuolleet ja kasvaneet taas. Lue lisää tästä