Jämsän alueella panostetaan melontaretkeilyyn
Wanhan Witosen Maisemissa

Muistatko vanhan viiden markan setelin? Sen, jonka keskellä on suomalainen järvimaisema soutajineen. Järvimaiseman Jämsänkosken Rasuanniemestä kuvasi arkkitehti Eliel Saarinen lähes sata vuotta sitten. Siispä kajakilla Elielin vanaveteen!

Lähdemme Wanhan Witosen reitille Petäjäveden keskustan tuntumassa olevalta Kirveslahden venelaiturilta. Erinomainen lähtöpaikka. Autolla pääsee rantaan saakka. Melojien toiveita on kuultu muutenkin; reitistä on saatavilla kolmekielinen esite, maihinnousupaikoissa on melojille mitoitettuja, matalia ponttoonilaitureita ja tulipaikoilta löytyy puut, roskikset ja puuceet. Jämsän kaupunki, Jämsänkoski, Koskenpää ja Jämsän seutukunnan kehitys ry ovat päättäneet satsata melojiin.


Erämaaluontoa ja kulttuurimaisemaa

Kirpeä syysilma pistää pukeutumaan kunnolla. Samalla pohdimme vesitilannetta.
- Reitin kosket ovat helppoja ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta laskukelpoisia, kertoo ystävämme, reitin jo useita kertoja melonut Tauno Pajunen.
Reitin varrella vaihtelevat erämaaluonto ja rakennettu kulttuurimaisema. Otamme Kirveslahdesta suunnan kohti etelää. Eikä kilometriäkään, kun olemme Petäjäveden vanhan puukirkon, yhden UNESCOn maailmanperintökohteen, luona.


Kivisiä koskia

Melottuamme vajaat kymmenen kilometriä tulemme ensimmäiselle koskiosuudelle, Hankakoskelle. Pudotus on vajaa kaksi metriä ja pituus noin sata metriä. Kokemattomien kannattaa tehdä tarkistuskeikka maantiesillalle. Alhaisella veden korkeudella koski ei ole laskettavissa. Koska Tane on kuitenkin melonut kosken jo useita kertoja kesän aikana, päätämme laskea kosken ilman tarkistuksia.
-Koskeen tullaan yläpuolisten patorakenteiden keskeltä. Mutta varokaa laskemasta siltapilariin!, Tane ohjeistaa.

Vettä on vähän ja tuntuu siltä, ettei se paikoin kanna merikajakkia. Työnnän kivistä vauhtia. Pääsen kuitenkin Piesasjärvelle juuttumatta kiville tai takertumatta saarten pusikoihin. Huomaan, kuinka tarkkana saa olla ja kuinka tärkeää on reitin valinta näin alhaisella veden korkeudella.


Luomutilan makuelämyksiäbr>
Piesasjärvellä pidämme tauon Taipaleen luomu- ja matkailutilalla. Kahvipöydässä täytämme vatsamme tilan omilla, erinomaisen maukkailla tuotteilla - tuoretta leipää ja herkullisia makkaroita. Tilalla olisi tarjota myös majoitustilaa aitassa tai rantamökissä. Näin viileällä ilmalla houkuttaa myös saunominen. Meidän on kuitenkin jatkettava, sillä olemme vasta reittimme alkutaipaleella ja päivä on jo ehtinyt pitkälle.

Suolijoen kosket, Lapinkoski ja Ravunkoski, ovat nimestään huolimatta helppoja virtapaikkoja, joissa pudotuskorkeus on vain parikymmentä senttiä. Suolijoki päättyy Kalliokosken voimalaitokseen. Ohitamme voimalaitoksen maitse. Ohitusmatkaa on noin sata metriä. Avuksi löytyy kesän aikana kovia kokenut kanootin siirtokärry.


Laavu lyö laudalta muut vaihtoehdot

Parin kymmenen melontakilometrin jälkeen tarjoutuu jälleen mahdollisuus ruokailuun ja yöpymiseen savusaunan kera. Kesäisin Rantapirtin Kievarista löytyy myös riihipubi seuraa kaipaaville. Rantapirtti vuokraa melontakalustoa Wanhan Witosen reitille.
Salosveden Kuivaniemi tarjoaa erinomaiset puitteet yöpymiselle. Pulahdus kylmään veteen rentouttaa mukavasti melontapäivän jälkeen. Uni maistuu uudenkarhealla laavulla.
Seuraavana aamuna ylitämme Kalmaveden selän ja laskemme kaksi Survosenkoskea, joiden molempien pudotus on metrin verran ja pituus satakunta metriä. Pääuomassa pysytellen ja kiviä väistellen ei tule ongelmia. Kajakki valittaa pari kertaa ikävällä äänellä, joka viiltää melojan vatsanpohjaa. Kunpa vettä olisi edes vähän enemmän!


Myllykosken vauhtirata

Seuraavana aamuna jatkamme matkaa Iso-Rautaveden ja Uuttanan kautta. Myllykoski näyttää varsin hauskalta koskelta.
-Se on vain viitisenkymmentä metriä pitkä, mutta vauhdikas koski. Alun puolenmetrin pudotus antaa mukavan vauhdin. Kokemattoman kannattaa käydä tarkistamassa pudotus etukäteen. Pudotuksen jälkeen koski rauhoittuu nopeasti ja edessä on helppo Keskinenkoski, joka on paremminkin voimakas virta, Tane neuvoo meitä ennen kuin lähdemme pudottelemaan alas peräkkäin.
-Kunnon välimatka kannattaa pitää, jos vaikka edellä melova sattuisi juuttumaan kiviin.
Myllykosken "kaksoisveli", lähes identtinen Luomenkoski lasketellaan tällä 75 kilometrin reitillä viimeisenä.

Runonsaaren rantautumispaikalla meitä odottaa jo tulet ja tuoksuva kahvi. Viileä ilma pistää meidät jumppaamaan tauolla.


Läpi Wanhan Witosen maiseman

Runonsaaresta matka jatkuu kapeassa järvimaisemassa Vihatinsalon kautta Kankarisvedelle. Aurinkokin pilkistelee kun lähestymme Köyrynsaarta. Kierrämme Rasuanniemen ja melomme läpi Wanhan Witosen nimikkomaiseman. Saarisen inspiraation lähde on ollut Rasuan eteläkärjen ja vastapäisen niemen väliin jäävä upea salmi.

Me emme jää Rasuaan, vaikka se olisikin erinomainen tukikohta melojalle ja jääkauden muovaamine hiekkarantoineen oikea kesäparatiisi. Rasuan leirintäalueella voit asua hirsisissä leirintämökeissä, vaunussa tai teltassa. Myös melontakalustoa on vuokrattavana.
Me jatkamme vielä muutamat viimeiset kilometrit. Ohitamme Aarresaaren kotiseutumuseon, joka esittelee Jämsänkosken maanviljelys- ja teollisuusperinnettä 1500-luvulta lähelle nykypäivää.

Lopulta rantaudumme Jämsänkosken keskustan tuntumaan. Takana on reilut 50 kilometriä. Jos aika antaisi myöden, voisimme jatkaa matkaa vielä noin 25 kilometriä Päijänteelle, Jämsän Arvajalle. Edellytyksenä olisi kuitenkin noin kolmen kilometrin mittainen Jämsänkosken tehdasalueen ohittaminen.


Seppolan sataman rautapaatit

Jos mahdollista, melontaretkeä kannattaa jatkaa tehdasalueen alapuolelta. Kellonrannan vesillelaskupaikasta neljän melontakilometrin jälkeen ollaan Seppolan satamassa Jämsän ydinkeskustassa. Seppolan satama on mielenkiintoinen pysähdyspaikka vanhoine kunnostettuine rautalaivoineen. Kaikki palvelut löytyvät myös joen rannalta, kätevästi melojan ulottuvilla.

-Reitti on helppo ja hyvin merkitty. Kiitos Tauno Pajuselle, joka on huolehtinut siitä, että näkyvät merkit maastossa osuvat epävarmankin suunnistajan silmiin. Jos 75 kilometriä tuntuu liian pitkältä, niin mukavia vaihtoehtoja lyhyemmistä osuuksista löytyy runsaasti. Reitti sopii lähes kaiken kuntoisille ja ikäisille, kommentoi Mikko Suominen ja tarkastelee huolestuneen näköisenä kajakkinsa pohjaa. Otetaan paremmalla vedenkorkeudella uusiksi!

Riikka Jaakkola