Merikajakit

Maailmanympäripurjehdukset ovat aina saaneet runsaasti julkisuutta, mutta harva tietää, mitä kaikkea kajakeilla on tehty. Merikajakeilla on kierretty Australia, Irlanti ja Brittein saaret ja Huippuvuorten saariryhmä. Niillä on melottu Pohjois-Amerikan länsirannikko, Luoteisväylä samoin kuin Suomen, Ruotsin ja Norjan rannikot. Merikajakeilla on tehty uskomattoman pitkiä ylityksiä...

Nykyiset merikajakit ovat saaneet muotonsa Aleuttien saariryhmän ja Grönlannin eskimoiden kulkuvälineistä. Vain materiaalit ovat vaihtuneet aikojen saatossa. Eskimon kajakki oli "mittatilaustyötä" alusta loppuun. Tämän päivän meloja saa valita itselleen sopivan kulkupelin häkellyttävän laajasta valikoimasta. Mutta miten löytää itselleen juuri se oikea ja sopiva malli?

Merikajakit ovat ominaisuuksiltaan yllättävän erilaisia, mutta eivätpähän melojatkaan ole samasta muotista. Myöskään kaikilta ominaisuuksiltaan parasta kajakkia ei ole, sillä jokainen kajakki on jossain määrin kompromissi - erilaisten ominaisuuksien yhdistelmä.

Merikajakkia valittaessa on tärkeää tietää, millaiseen käyttöön ja olosuhteisiin kajakkia valitaan. Onko tarkoitus kenties tehdä viikkoja kestäviä meriretkiä vaativissa keleissä vai päivä- ja iltaretkiä lähinnä kuntoilumielessä? Ensin mainitussa tapauksessa tarvitset merikajakin, jossa on hyvät aallokko-ominaisuudet ja riittävät pakkaustilat. Aiotko ehkä kalastaa tai valokuvata kajakissasi? Melojasta voi tuntua varsin epämiellyttävältä ottaa kamera esille kiikkerän tuntuisessa kajakissa. Arvostatko kajakin tukevuutta vai mahdollisesti sen ketteryyttä ja helppoa käsiteltävyyttä? Vai pitäisikö kajakkisi olla nopea? Näitä kaikkia ominaisuuksia testasimme yhdeksän kuukauden ajan lukuisilla melontaretkillä.

Ensituntuma kajakkiin
Varsinkin aloittelevasta melojasta kajakin tukevuus tuntuu usein kajakin tärkeimmältä ominaisuudelta. Se ei kuitenkaan saa olla ainoa määräävä tekijä kajakkia hankittaessa. Useimmat kajakit tuntuvat aluksi hieman kiikkeriltä, mutta totuttelun jälkeen niiden kanssa tulee sinuiksi ja samalla oppii nauttimaan kajakin muista melontaominaisuuksista ja merikelpoisuudesta.

Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että pitkät ja kapeat kajakit ovat nopeampia kuin lyhyet ja leveät kajakit. Toisaalta taas edelliset ovat usein jälkimmäisiä kiikkerämpiä. Kun kokeilet kajakeilla erilaisia kallistuksia, melatukia ja eskimokäännöksiä, huomaat miten eri tavalla kajakit käyttäytyivät kallisteltaessa. Tukevalta tuntunut kajakki salli melko reilun kallistuksen, jonka jälkeen se meni yhtäkkiä ympäri. Tämä ominaisuus, joka ei tunnu järin hyvältä, jos olosuhteet ovat kovat. Sen sijaan "alkukiikkeristä" kajakeista löytyi usein vielä se toinen kallistuskulma, josta kajakki oli vielä oikaistavissa pystyyn. Yleensä nämä kajakit ovat hyvin merikelpoisia.

Meloja pystyy itsekin vaikuttamaan kajakin tukevuuteen esimerkiksi säätelemällä istuimen korkeutta: mitä lähempänä pohjaa penkki on, sitä tukevampi on kajakki. Kajakin tukevuuteen vaikuttavat myös retkivarusteiden paino ja niiden sijoittelu. Usean kymmenen kilon painoinen varustemäärä tukevoittaa kajakkia huomattavasti. Painavimmat varusteet tulee pakata kajakin pohjalle, mahdollisimman lähelle sen keskipistettä.


Kahdeksan tuntia kajakissa
Ensituntuma kajakin penkkiin saattaa olla harhaanjohtava. Melojalle selviää nimittäin vasta muutaman tunnin melonnan jälkeen, ovatko penkki ja selkätuki sopivia vai eivät. Melojan "kontaktipisteet" kajakkiin ovat kantapäät, polvet kajakin reunoilla, takamus ja alaselkä. Testiryhmän jäsenten mielipide kajakkien penkeistä vaihteli: penkki, joka tuntui toisesta sopivalta, ei istunut toisen takamukseen lainkaan. Jotkut kajakit penkkeineen tuntuivat sopivan paremmin pienikokoiselle kuin kookkaalle melojalle. Joissakin kajakkimalleissa isot jalat eivät tahdo sopia kannen alle. Koska retkikajakissa istutaan useita melontapäiviä peräjälkeen, on tärkeää, että kajakin penkki on sopiva ja että se tarvittaessa tukee hyvää melonta-asentoa. Joidenkin mielestä kajakin pitää olla väljä, jotta siinä on mahdollista venytellä ja liikkua. Melontaguru Derek C. Hutchinson on joskus sanonut, että kajakin pitää istua melojalle kuin farkut. Kovissa keleissä melojan tulee säilyttää hyvä tuntuma kajakkiin.

Istuinaukon koosta melojien mielipiteet vaihtelevat - tottumiskysymys sekin. Isoaukkoiseen kajakkiin on helpompi istuutua ja poistua; tärkeä ominaisuus rantauduttaessa kovissa olosuhteissa. Isoaukkoisessa kajakissa voi meloa myös polvet yhdessä, kuten kilpamelojat tekevät. Pieni aukko pitää melojan kuivana, ja kovissa keleissä se on turvallisempi, sillä kaatuessaan meloja ei tahtomattaan luiskahda ulos kajakista.

Miten kajakkia ohjataan?
Peräsimellä vai ilman on kysymys, jonka esittämällä saa melojien keskuudessa aikaan lähes uskonnollisen väittelyn. Amerikkalaiset suosivat peräsintä, britit puolestaan evää. Peräsimellisessä kajakissa jalkatukiin on yhdistetty ohjainpolkimet, joiden avulla kajakkia voidaan ohjata. Peräsimen vaihtoehtoina ovat kiintoevä ja nostoevä. Evän avulla kajakin saa kulkemaan suoraan, mutta se ei sinänsä helpota ohjaamista. Varsinainen kajakin ohjaaminen tapahtuu eri melontatekniikoita käyttämällä ja kajakkia kallistelemalla.

Peräsimen käyttö voi liittyä niin melojan taitoihin, mukavuudenhaluun kuin kajakin ominaisuuksiin. Aloitteleva meloja ei mielellään kallistele kajakkiaan. Silloin kajakin ohjailu onnistuu helpoimmin peräsimen avulla, mutta tällöin meloja ei kuitenkaan opi muita melontatekniikoita kunnolla. Kokeneet retkimelojat ympäri maailmaa ovat taasen asennelleet jo vuosia kajakkeihinsa peräsimiä. Jotkut kajakit ovat muotoilultaan sellaisia, että ne vaativat peräsimen. Tällaisia ovat esimerkiksi useimmat vesilinjaltaan pitkät kajakit.

Kiintoevä on nimensä mukaisesti kiinteä osa kajakkia. Kiintoeväinen kajakki on erittäin suuntavakaa ja vaatii hyvän melontatekniikan. Nostoevää säädetään istuinaukon läheisyydessä sijaitsevan säätömekanismin avulla. Evä säädetään ideaaliseen asentoon olosuhteiden ja kulkusuunnan mukaan; myötätuuleen mentäessä evä säädetään ala-asentoon, vastatuuleen mentäessä yläasentoon.

Sekä peräsin että nostoevä voivat rikkoontua. Peräsimen tulee olla riittävän suuri sekä kestävä. Myös ohjainpoljinten tulee sijaita oikeassa paikassa ja antaa riittävä tuki. Jossain kajakeissa peräsimen rikkoontuminen saattaa aiheuttaa sen, että meloja menettää myös jalkatuet. Vastaavasti nostoevän säädön saattaa estää esimerkiksi eväkoteloon kulkeutunut hiekka. Peräsimen tai evän rikkoonnuttuakin kajakkia on aina pystyttävä melomaan!

Mikä on retkikajakki?
Retkikajakin pakkaustilavuus on ruhtinaallinen verrattuna esimerkiksi tavalliseen rinkkaan. Siihen, minkä kokoinen kajakki kannattaa hankkia, vaikuttaa niin melojan koko kuin kajakin käyttötarkoitus. Viikonloppuretkillä käytettävän kajakin ei tarvitse olla niin iso kuin kajakin, jota käytetään useita viikkoja kestävillä retkillä. Yksi retkimelonnan iloista on kuitenkin juuri se, että mukanaan voi kuljettaa erilaisia ”luksusvarusteita”, kuten suurta telttaa, hyviä juomia ja muutakin kuin kuivamuonaa.

Useimmat valmistajat ottavat huomioon myös ostajan toivomukset. Tällöin kannattaa kiinnittää huomiota muun muassa laipioiden sijaintiin. Mitä lähempänä etulaipio on melojan jalkoja ja takalaipio selkää, sitä suuremmat pakkaustilat kajakkiin saadaan. Laipioiden sijainnilla on merkitystä myös melontaturvallisuuden kannalta: melojan kaatuessa pieneen istuinaukkoon ei mahdu paljon vettä ja kajakin tyhjentäminen vedestä sujuu nopeasti. Monet ulkomaalaiset melojat käyttävät etulaipiota myös jalkatukena. Kiinteä laipio antaa varmemman tuen kuin säädettävät jalkatuet. Kovassa kelissä tai eskimokäännöksiä tehtäessä rikkoontunut jalkatuki saattaa aiheuttaa myös melkoista harmia.

Istuinaukkoakin voi käyttää lastitilana. Tavarat kannattaa kiinnittää paikoilleen esimerkiksi pikalukollisilla hihnoilla. Monet melojat ovat kiinnittäneet kajakkinsa kannen alle jalkojen kohdalle pienen vedenpitävän tavarasäiliön. Se ei estä kajakista poistumista eikä haittaa pelastautumista. Sen sijaan kajakin kannen päälle ei kannata pakata suuria ja painavia tavaroita. Ne ovat turvallisuusriski ja saattavat hankaloittaa pelastautumista. Kovalla tuulella ne myös lisäävät kajakin tuulipinta-alaa ja saattavat vaikeuttaa kajakin ohjaamista.

Vaihtoehtoisia pakkausluukkuja on nykyään useita. Valintatilanteessa kannattaa huomioida luukkujen paikallaan pysyvyys, vesitiiviys, koko, suljettavuus ja kestävyys. Testikajakkien luukuista useimmat olivat vesitiiviitä. Toiset luukut sulkeutuvat kertapainalluksella, toiset taas vaativat "näpräämistä" solkien tms. kanssa. Pakkausluukkujen kannet kannattaa kiinnittää kajakkiin narulla, jotta ne eivät häviäisi. Pakkausluukkujen vesitiiviyteen ei myöskään kannata luottaa, vaan tavarat kannattaa pakata vesitiiviisiin melontasäkkeihin. Näin varmistetaan samalla kajakin sataprosenttinen kelluvuus. Pieniä, istuinaukkojen takana sijaitsevia niin sanottuja päiväluukkuja on ilmaantunut useisiin kajakkeihin. Luukuissa säilytetään pientavaraa, joita saattaa tarvita melonnan aikana. Luukkujen aukaisemisessa vesillä on kuitenkin aina riskinsä.

Retkikajakin painollakin on merkitystä, kun kajakkia nostetaan auton katolle tai sitä kannetaan pitkiä matkoja. Pitkiä kantomatkoja tulee esimerkiksi melottaessa vuorovesialueilla tai ylitettäessä kannaksia. Kajakit painavat yleensä 20 - 25 kiloa. Näin pienet painoerot eivät juurikaan vaikuta kajakin liikuteltavuuteen, mutta parilla lisäkilolla saattaa olla merkitystä kajakin kestävyyden kannalta. Nordkapp (25 kg) on esimerkiksi kuuluisa siitä, että sen kansi kestää vaikka sen päällä kävelisi.

Muovista valmistetut kajakit ovat yleensä painavampia ja myös kestävämpiä kuin lasikuitukajakit. Vahingon sattuessa niitä on kuitenkin vaikeampi korjata. Ongelmakohtia ovat myös helposti vuotavat laipiot. Lasikuidun ja dioleenin sekoituksista valmistetut kajakit ovat kevyitä ja helppoja korjata mutta myös kalliimpia kuin muovikajakit. Kevlar-kajakit ovat kalliimpia, kestävämpiä ja kevyempiä kuin muut kajakit.

Kajakkien varustelu on varsin vaihtelevaa. Jotkut mallit ovat viimeisteltyjä pikku yksityiskohtineen. Toisiin kajakkeihin ostaja saa tehdä omia ”viritelmiään”. Esimerkiksi useimmissa kajakeissa kansiköydet kiersivät vain kajakin keulan ja perän erikseen - turvallisuuden kannalta koko kajakin kiertävä kansiköysistö on olennainen yksityiskohta. Upotetut kansiköysien ohjaimet ovat pelastustilanteessa hyvät, sillä ne eivät aiheuta naarmuja melojille eivätkä muille kajakeille. Kajakin kannella, istuinaukon takana ja edessä olevat kumiköydet ja verkot ovat käteviä, koska niihin voi kiinnittää esimerkiksi käsipumpun, melakellukkeen ja hinausköyden.

Teksti: Mikko Suominen